Neuvostoliiton ruplat toisen maailmansodan jälkeen

Jorma J. Imppola

Toinen maailmansota oli Neuvostoliitolle, kuten yleensäkin sotaa käyville maille, ankaran talouspulan ja seteli-inflaation aikaa. Sotaponnisteluiden rahoittaminen vaati setelipainojen jatkuvaa käyttöä ja rahan määrän voimakas lisääntyminen näkyi vastaavana hintojen nousuna, esimerkiksi vuonna 1943 oli voikilon hinta noussut huimaan 800 ruplaan. Musta pörssi kukoisti ja spekulantit tekivät suuria voittoja. Sodan jälkeen ei Neuvostoliitto valuuttoja ja kultaa säästääkseen ostanut mitään ulkomailta – ei aseita, ei teollisuustuotteita eikä edes elintarvikkeita, mikä oli johtanut monenlaisiin ongelmiin, kuten nälänhätään. Oli siis aika jälleen kerran rajusti reformoida neuvostotaloutta.

Joulukuussa 1947 toteutettiin rahareformi luomalla uusi 1 000 vanhaa ruplaa vastaava uusi rupla. Näin saatiin sotainflaation paisuttamat hinnat taas järkevälle tolalle. Tämän lisäksi sotatalouden inflatoimaa rahataloutta suitsittiin leikkaamalla pankkitalletuksia siten, että 3 000 – 10 000 vanhan ruplan pankkitalletukset vaihdettiin uusiin rupliin 30 % arvonleikkauksella ja yli 10 000 vanhan ruplan pankkitalletukset vaihdettiin uusiin rupliin 50 % arvonleikkauksella. Pienet alle 3 000 vanhan ruplan talletukset vaihdettiin uusiin rupliin ilman arvonalennusta. Samassa yhteydessä rupla sidottiin ainakin välillisesti Bretton Woodsin sopimukseen ja Yhdysvaltojen kultadollariin suhteessa 100 USD = 40 Neuvostoliiton ruplaa. Neuvostorupla vastasi siis teoriassa 2,50 USA:n dollaria.

Tämä toimi tasoitti hieman ristiriitoja, joita sodan rikastuttamien ja köyhdyttämien neuvostokansalaisten välille oli päässyt syntymään – Suomessa samankaltainen toimi, vaikkakin paljon leppoisampi, oli 31.12.1945 toteutettu 500, 1 000 ja 5 000 markan seteleiden leikkaus ja pakkolaina valtiolle.

Rahanuudistuksen myötä oli jälleen aika myös uudistaa seteli- ja metallirahat. Neuvostotasavaltoja oli tullut lisää, ja mallien 1937 ja 1938 synkeistä ja raivoisan inflaation heikentämistä seteleistä oli aika luopua. Mallien 1937 – 1938 sota-ajan setelistö korvattiin rahanuudistuksen määräämässä suhteessa 1 000 vanhaa ruplaa = 1 uusi rupla laskemalla liikkeelle hyvin monipuolinen ja värikäs setelisarja, joka koostui 1, 3, 5, 10, 25, 50 ja 100 ruplan seteleistä. Pienet 1 – 20 kopeekan metallirahat kuitenkin jatkoivat kiertoaan ilman arvonalennusta, eli niiden ostovoima 1000-kertaistui. Samassa yhteydessä luovuttiin vuosien 1946-1947 nälänhädän laantumisen vuoksi säännöstelykupongeista, mikä luonnollisesti ilahdutti neuvostokansalaisia.

Kuriositeettina voisi mainita sen, että mallin 1947 seteleiden monikielisessä arvomerkintäosuudessa oli nimellisarvo kerrottu myöskin suomeksi. Ikävä teoria on, että seteleissä ikään kuin ennakoitiin Suomen liittyvän neuvostotasavaltana Neuvostoliittoon. Virallinen selitys on, että kun vuonna 1923 perustettuun Karjalan autonomiseen sosialistiseen neuvostotasavaltaan liitettiin talvisodan rauhanehtojen nojalla vuonna 1940 Neuvostoliitolle luovutettu Karjalan, syntyi Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta ja suomalainen teksti lisättiin tämän vuoksi mallin 1947 seteleihin.

Kuten edellä mainittiin, jatkoivat Neuvostoliiton metallirahat kiertoaan 1000-kertaisesti vahvistuneina, joten niiden ulkoasuun tai teknisiin parametreihin ei ollut tarvetta tehdä muutoksia. Ainoastaan tunnuspuolen vaakuna muutettiin vastaamaan uutta tilannetta.

Vuonna 1957 oli jälleen aika hieman muuttaa niin rahoja kuin seteleitä, koska neuvostotasavaltojen määrä putosi kuudestatoista viiteentoista. Vuoden 1957 toisessa sarjassa oli vielä vuosiluku 1947, mutta suomenkielinen teksti oli poistettu kaikkien nimellisarvojen arvomerkinnöistä, koska vuonna 1956 Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta muutettiin Venäjän sosialistiseen federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuuluneeksi Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi. Näin suomenkielinen teksti poistui seteleistä ja niin seteleiden kuin kolikoiden vaakunan nauhojen määräksi tuli 15 (7 + 7 + 1).

Mallin 1957 setelit ja kolikot jäivät käyttöajaltaan varsin lyhytaikaisiksi, koska tammikuun 1. päivä vuonna 1961 toteutettiin jälleen rahanuudistus, jossa yhä inflatoitunut vuoden 1947 rupla korvattiin uudella ruplalla suhteella 10 vuoden 1947 ruplaa = 1 vuoden 1961 rupla. Tämän vuoksi liikkeelle laskettiin jälleen täysin uusitut setelit ja metallirahat. Jälleen kuitenkin metallirahat säilyttivät rahanuudistuksesta huolimatta nimellisarvonsa mukaisen arvon, mutta vanhat seteli vaihdettiin uusiin mainitulla suhteella 10 vanhaa rupla = 1 uusi rupla. Uusi metallirahasarja sisälsi myös 50 kopeekan ja 1 ruplan metallirahat, joita ei oltu laskettu liikkeelle sitten 20-luvun. Vuoden 1961 rahanuudistuksen myötä myöskin Neuvostoliiton rupla devalvoitiin 55 5/9 % USA:n kultadollaria vastaan ja uudeksi viralliseksi vaihtosuhteeksi asetettiin 100 USD = 90 SUR.

Neuvostoliitossa lyötiin myös vuosina 1965, 1967 ja 1970 käyttöjuhlarahoja, jotka myös kiersivät yleisessä rahaliikenteessä. Näistä tehtiin alun perin myös pienipainoksiset kiiltolyönti- eli PROOF-versiot ja niistä jopa uusintalyönnit vuonna 1988.

Vuosien 1975 – 1991 välillä laski Neuvostoliitto liikkeelle mitä moninaisimman joukon kuparinikkelisiä, hopeisia, kultaisia, platinaisia ja palladiumisia sijoitus- ja juhlarahoja ja jopa niiden uusintalyöntejä. Huippuna vuoden 1980 olympialaiset, joiden kunniaksi laskettiin liikkeelle 6 kuparinikkelistä, 28 hopeista, 6 kultaista ja 5 platinaista juhlarahaa, kaikki niin normaali- kuin kiiltolyöntisinä. Näihin emme pureudu tämän enempää tässä artikkelissa.

Viimeiset mullistukset Neuvostoliiton setelistössä tapahtuivat 22. tammikuuta 1991, jolloin yrityksenä taistella riehaantunutta inflaatiota vastaan ja suitsia laitonta kauppaa mallin 1961 50 ja 100 ruplan setelit julistettiin mitättömiksi ja niitä vaihdettiin 23. – 25. tammikuuta (keskiviikosta perjantaihin) uusiin mallin 1991 seteleihin vain 1 000 ruplaa per henkilö. Myös tililtä otot rajoitettiin korkeintaan 500 ruplaan kuukaudessa. Seurauksena tästä oli luonnollisesti asianmukainen kaaos ja sekasorto. Vaikkakin noin 14 miljardia ruplaa käteistä rahaa saatiin poistettua rahamarkkinoilta, johti tämä toimi valtavaan yleiseen epäluuloon hallintoa ja sen päätöksiä kohtaan ja pienellä viiveellä yhä pahenevaan inflaatioon. Huhtikuun 1991 alussa olivat hinnat 3 – 4 kertaistuneet, mutta palkat nousivat samassa ajassa vain 20 – 30 %.

25 ruplan setelin valmistaminen lopetettiin, ja setelisarjan yläpäähän tuli yhä rajumpana riehuvan inflaation vuoksi yhä suurempia nimellisarvoja.

Vaikka Neuvostoliitto virallisesti hajosi päivä Gorbatshovin eron jälkeen 26. joulukuuta 1991 kummitteli Neuvostoliiton nimi setelistössä vielä seuraavan vuoden 1992 alati pahenevan inflaation riepottelemissa setelityypeissä.

Neuvostoliitto siis lakkasi olemasta 26. joulukuuta 1991 ja viimeiset sen merkit ja symbolit katosivat setelistöstä vuoden 1992 jälkeen. Viimeiset metallirahat neuvostotunnuksin (CCCP) lyötiin vuosiluvulla 1991, ja yksi vuosiluvulla 1992 varustettu rahatyyppi pääsi ilmeisesti erehdyksessä kiertoon.