Jorma J. Imppola
Mitä volframi on?
Volframi on hopeanvalkeaa metallia, mutta se tummuu ilmassa, koska se muodostaa pinnalleen suojaavan oksidikerroksen. Jauheena se on väriltään harmaata. Volframilla on kaikista metalleista korkein sulamispiste, korkein kiehumispiste sekä suurin vetolujuus. Tämän lisäksi sillä on myös korkea lämmönjohtokyky ja mainitun suojaavan oksidikerroksen takia korkea korroosion kestokyky. Volframin kemiallinen tunnus on W. Volframimetallin markkinahinta on 30-90 €/kg sen muodosta ja puhtaudesta riippuen.
Volframin ominaisuudet:
– Järjestysluku 74
– Atomipaino 183,85
– Sulamispiste 3 410 °C
– Höyrystymispiste 5 660 °C
– Tiheys 19,3 g/cm3
Volframin mielenkiintoiset ominaisuudet eivät rajoitu sen äärimmäisiin sulamis- tai höyrystymislämpötiloihin tai sen muihin teknisiin käyttöominaisuuksiin, vaan sen myös ominaispaino on huomion arvoinen. Miksi näin? Verrataanpan volframin ominaispainoa ja myös hintaa pariin muuhun kiinnostavaan metalliin.
| Metalli | Volframi | Kulta | Platina |
| Tiheys g/cm3 | 19,30 | 19,32 | 21,45 |
| Hinta €/g | 0,09 | 75,00 | 21,45 |
Volframin uhka
Volframilla on siis miltei identtinen tiheys kuin kullalla ja se on myös hyvin lähellä platinan tiheyttä. Tämä miltei kullan tai platinan tiheyksinen, mutta hinnaltaan varsin edullinen, metalli on hyvin houkutteleva vaihtoehto korvikemetalliksi huijausmielessä. On jo kauan tiedetty, että vähänkin arveluttavammista lähteistä peräisin oleviin kultaharkkoihin pitää suhtautua hyvin epäluuloisesti. Toki volframi on huikean korkean sulamispisteensä takia teknisesti vaativa metalli esimerkiksi valaa, mutta kultaan nähden halvan hinnan houkutus on aina ollut suuri. Ja kun edistys edistyy, tekniikka kehittyy ja maailman markkinat ovat avautuneet, on volframista tullut pelottava metalli.
Osittain tai kokonaan volframia sisältävät sijoituskultatuotteet ovat nykyisin varteenotettava uhka erityisesti kullan piensijoittajamarkkinoilla. Kultaharkkoja on väärennetty kultapinnoittamalla volframiharkkoja tai vajennettu poraamalla kultaa pois ja täyttämällä reiät volframitangoilla.
Jo noin sata vuotta on harkkokultamarkkinoilla ollut enemmän sääntö kuin poikkeus, että harkot tutkitaan ja jopa paloitellaan ennen kauppoja sen varmistamiseksi, että ne todella ovat läpikotaisin laadukasta ja puhdasta kultaa. Onko näin myös jatkossa toimittava sijoituskultaharkkojen suhteen – yllä olevien kuvien kaltaista yllätystä ei kukaan kultasijoittaja halua kokea. Kuriositeettina voisi mainita, että salaliittoteoriapiireissä on jo pitkään liikkunut sitkeä väite, että maailman kultavarantoharkoista olisi jopa merkittävä osa pelkkiä kullattuja volframiharkkoja.
Kultapintaisesta volframista väärennetyt kultarahat
Sijoituskultarahoja väärennetään ja väärennöksiä markkinoidaan nykyisin teollisessa mittakaavassa. Esimerkkinä vaikkapa kiinalainen nettikauppa-alusta alibaba, jossa uutterat kopiomaakarit markkinoivat väärennöksiään täysin avoimesti.
Kiina on maailman suurin volframin tuottaja
Kiinassa, jolla on suurimmat tunnetut volframivarannot (62% maailman tunnetuista varannoista) ja joka tuottaa maailman volframista noin 83%, on täysin avoimesti tarjolla monenlaisia kullattuja volframituotteita, ja periaatteessa käyttämällä oikean kokoisia ja painoisia kullattuja volframiaihioita sekä tarkasti tehtyjä meistejä voisi vähänkin paremmin varusteltu metallipaja – mitali- ja rahapajoista puhumattakaan – tuottaa kultapintaisia volframikopioita mistä tahansa kultarahoista. Ja näitä pajojahan Kiinassa riittää!
On siis tosiasia, että miltei kaikkia tunnettuja sijoituskultarahatyyppejä on väärennetty käyttämällä kullattua volframia; jopa kiinalaisia, vaikka väärennysten pääpaikka tuntuu olevan Kiina.
Väärennetty kultaraha tai kultaharkko – Miten tunnistaa ja todeta aito kultaraha?
Pintaa analysoivat laitteet eivät auta, koska kuten aiemmista havainnekuvista näemme, on volframiväärennösten kultapinnoitus varsin paksu, joten väärennösten pinta on kultaa. Tarkkuusvaakakaan ei auta, koska väärenteet ovat hyvin tarkasti oikean painoisia. Vanha kunnon happotestimenetelmä on myöskin tehoton johtuen mainitusta vahvasta kultapinnoitteesta.
Nykyisin monet luotettavat sijoituskultatuotemyyjät pakkaavat tuotteensa tunnistekooditettuihin pakkauksiin, joissa olevat tunnistekoodit voi verifioida yritysten applikaatioilla, mikä auttaa jonkin verran. Jos raha tai harkko ei ole kapseloitu ja sinetöity, voi tarkkakorvainen asiantuntija tunnistaa volframiväärennöksen kopautettaessa sen täysin olemattomasta kilahduksesta, mikä johtuu volframin luonteesta ja ennen kaikkea kultapinnoitteen ja volframin rajapinnasta, joka estää kilahdusäänen syntymisen. Aidoilla kultarahoilla ja yleisillä sijoituskultaharkoilla on omanlaisensa kilahdus kopautettaessa.
Teknisistä aitouden varmistamisen apuvälineistä voisi mainita teollisuustason röntgenanalysaattorit, jotka ”näkevät” syvälle metalliin ja sen läpi paljastaen pinnoitteen ja volframin rajapinnan, mutta nämä ovat kalliita ja niiden käyttö on säteilyn vuoksi hyvin säädeltyä. Käytännöllisempiä vaihtoehtoja ovat ultraäänen avulla toimivan pinnoitepaksuuden mittauslaitteet (kuten CAMWAY WT100A Ultrasonic Thickness Gauge tai vastaavat), joiden avulla metallien rajapinnat ovat varsin tehokkaasti löydettävissä. Nämä laitteet ovat helppoja käyttää ja niitä on suhteellisen helposti saatavilla 150 – 200 € hintaan.
Varmin tapa todeta kullan aitous on niin sanottu rikkova testaus, eli halkaistaan tai paloitellaan epäilyksenalainen kultaraha tai -harkko ja varmistutaan sen koostumuksesta. Monet kultakauppiaat toimivat näin jo rutiininomaisesti ja toimittavat kaiken ostamansa kullan testauksen jälkeen sulatukseen. Aito kultaesine on paloinakin aitoa kultaa. Numismaattisesti arvokkaiden rahojen kohdalla tämä ei luonnollisestikaan ole kovinkaan suositeltava vaihtoehto.
Kaiken kaikkiaan on volframi äärimmäisen ikävä kultarahojen keräilijöiden ja kultasijoittajien kannalta. Koskapa sijoituskultatuotteiden kultapinnoitettuja volframiväärenteitä ilmeisesti tuotetaan ja myydään teollisessa mittakaavassa, on terve ja vahva epäluuloisuus paikallaan hankintoja ja erityisesti sijoituksia tehtäessä.