Jorma J. Imppola
Teorian mukaan sana ”rupla” on johdettu venäjän verbistä рубить (rubit), ”leikata, pilkkoa, paloitella”, koska ruplaa pidettiin hopeisesta grivnasta leikkattuna palana. Rupla oli aluksi siis grivnaksi kutsuttujen hopeakappaleiden osia tai hopeakappaleita, joissa oli niiden painoa osoittavia lovia. Termiä grivna käytettiin myös muualta tuodun metallirahan määrän kirjanpitoterminä. Teorian mukaan grivna jaettiin neljään osaan; nimi ”rupla” tuli sanasta ”leikata”, koska 1 grivnan painoinen hopeatanko jaettiin neljään osaan, joita kutsuttiin rupliksi.
Grivnaksi kutsuttiin venäläistä raha- ja painoyksikköä, jota käytettiin noin viikinkiajoista alkaen (noin 800 – 900 -luvulta) 1700-luvulle. Alkujaan grivna vastasi osapuilleen Rooman tai Bysantin paunaa eli vajaata 330 grammaa. Kiovan grivnan paino oli kuitenkin vain puolet tästä, eli noin 140 – 165 grammaa. Novgorodin grivna painoi 204 grammaa ja siitä tuli Novgiorodin Rus’in hallintoalueiden ja kehittyvän Moskovan suuriruhtinaskunnan rahajärjestelmien perusta.
Hopeagrivnan rinnalle syntyi myös tiliyksikkö ”kunagrivna”, joka vastasi tiettyä määrää näädännahkoja. 1100-luvulta alkaen kunagrivnasta tuli oma pienempi hopearahassa määritelty painoyksikkönsä. 1 hopeagrivna painoltaan 204 grammaa vastasi neljää kunagrivnaa (51 g), joka vastasi 100 kunaa eli näädännahkaa tai vaihtoehtoisesti 400–600 oravannahkaa.
Toinen teoria sanan rupla alkuperästä on, että se tulee venäjän substantiivista рубец (rubetit), saumasta, joka jää hopeaharkon ympärille valun jälkeen: hopeaa lisättiin valuun kahdessa vaiheessa. Siksi sana rupla tarkoittaa ”valettua saumaa” – katso seuraavaa kuvaa.
On myös arveltu, että rupla ei koskaan ollut grivnan osa, vaan sen synonyymi. Esimerkiksi 1200-luvulta peräisin olevassa novgorodilaisessa käsikirjoituksessa sekä rupla että grivna tarkoittivat 204 grammaa (6,6 troy-unssia) hopeaa. Näiden kappaleiden valuprosessiin sisältyi jonkinlainen leikkaaminen (tarkka tekniikka ei ole tiedossa), mistä johtuu nimi sanasta рубить (rubit). Yhden ruplan paino oli siis yhtä suuri kuin yhden grivnan paino. Venäjän kielessä ruplalle tunnetaan myös kansankielinen nimi tselkovyj (целко́вый), joka oli lyhennys termistä целковый рубль (”tselkovyj rupla”), mikä tarkoitti ”tervettä” eli leikkaamatonta ruplaa. Käytännössä rupla oli siten venäläinen vastine keskiaikaisessa Länsi-Euroopassa käytetylle hopean ja kullan painomitalle, markalle. Esimerkiksi laskentayksikkö Kölnin markan paino oli noin 230 grammaa.
Vuoden 1534 rahauudistuksen jälkeen yksi Venäjän kirjanpitorupla vastasi 100 Novgorodin hopeadengan kolikkoa tai 200 pienempää Moskovan hopeadengaa eli 400 hopeapolushkaa. Tuon ajan tyypillisten niin kutsuttujen tipparahojen, jotka valmistettiin leimaamalla hopealangan paloja, kuva-aiheena oli toisella puolella ratsastaja keihään kanssa (Pyhä Yrjö keihästämässä lohikäärmettä), kutsumanimeksi tuli pian puhekielessä kopek (keihäs). Nämä vajaan 0,7 gramman painoiset hopearahat olivat suurimpia valmistettuja rahoja 1700-luvun alkuun asti.
Venäjällä tehtiin tsaari Aleksei Mihailovitsin (1629 – 1676) aikana ensimmäisiä ruplaksi nimettyjä hopearahoja aluksi hyvin pieni määrä vuonna 1654.
Eurooppalaisten taalerikokoisten käyttöä rahanlyönnin aihioina jatkettiin tekemällä monenlaisia lyömällä eri eurooppalaisiin taalerikokoisiin rahoihin lohikäärmettä keihästämässä olevaa Pyhää Yrjöä kuvaava vastaleima ja vuosiluku 1655. Näitä rahoja, kuten myös vuoden 1654 ruplalyöntejä, kutsutaan nimellä jefimok (Ефимок).
Ruplan rahoja ei varsinaisesti ollut olemassa ennen kuin Pietari Suuri vuonna 1704 uudisti vanhan rahajärjestelmän ja määräsi lyötäväksi noin 28 gramman painoisia ruplan hopearahoja, jotka vastasivat 100 uutta kuparikopeekkaa. Hopearuplien lyönti aloitettiin vuonna 1704, ja aluksi ne lyötiin kaikki vuoden 1654 ensimmäisten ruplien ja vuoden 1655 jefimokkien tapaan käyttämällä eurooppalaisia taalerikokoisia hopearahoja ja myös vanhoja päällelyötyjä jefimokkeja aihioina.
Ensimmäisen mallin (1704 – 1705) päällelyötyjen ruplien jälkeen ruplien lyönti jatkui varta vasten hopearuplia varten tehtyjä aihioita käyttäen vuonna 1707, jolloin myös alun kyrillisen kirjainvuosiluvun (AѰЗ) lisäksi otettiin käyttöön niin sanotut arabialaiset numerot vuosiluvussa.
Ensimmäiset venäläiset kultarahat olivat Kiovan suuriruhtinas Vladimir ensimmäisen (980 – 1015) lyöttämät zlatnikeiksi (kultainen) kutsutut kultarahat, joiden paino on 4,0 – 4,4 grammaa ja halkaisija noin 22 mm.
Venäjän rahaliikenteessä kiersi 1600-luvulla yleisesti erityisesti itävaltalaisia ja alankomaalaisia dukaatteja. Joskus myös lyötiin jonkinlaisina palkitsemis- ja lahjaesineinä kultaisia mitalinkaltaisia rahoja, joilla ei kuitenkaan ollut roolia rahaliikenteessä.
Varsinainen Venäjän oma kultarahanlyönti aloitettiin Pietari Suuren aikana ensin eurooppalaisia kultadukaatteja vastaavilla 1 ja 2 tservonetsin (червонец) kultarahoilla vuonna 1701. Nämä kultarahat lyötiin käyttäen aihioina Alankomaiden 1 ja 2 dukaatin kultarahoja. Ruplan virallisen käyttöönoton jälkeen kultarahojen lyöntiä täydennettiin 2 ruplan kultarahoilla vuonna 1718.
